Sointu viimeinen lapsuuden laulun taivaanrantaan kun soimaan nyt jää.
Niiden hahmoa enkelitaulun enää turvana vierellä nää.
Silti ylitse tuhannen tuulen, huulen laulu soi niin huoleton
ja sen mukana laulaa voi onnellinen: lapsi kesän ja auringon.
La dolce vita, on ollut kaikki tuo suloista niin.
La dolce vita, ei aihetta kyyneliin.
Minä sammutin elämän janoa vaan,
minä osasin onnea anoa vaan,
jälkeen kaiken nyt saatan sen sanoa vaan.
La dolce vita!
Joskus mieleni valtaa taas kaipuu seuran valkoisten enkelien.
Sateenkaari kun taivaalla taipuu, enkä löytänyt juurelle sen.
Vaan kun kulkee tuo hetkien nauha on rauha sielussa rikkomaton.
Ja teille nyt laulaa voi onnellinen: lapsi kesän ja auringon.
La dolce vita, on ollut kaikki tuo suloista niin.
La dolce vita, ei aihetta kyyneliin.
Minä sammutin elämän janoa vaan,
minä osasin onnea anoa vaan,
jälkeen kaiken nyt saatan sen sanoa vaan.
La dolce vita!
La dolce vita, on ollut kaikki tuo suloista niin.
La dolce vita, ei aihetta kyyneliin.
Minä sammutin elämän janoa vaan,
minä osasin onnea anoa vaan,
jälkeen kaiken sen saatan nyt sanoa vaan.
La dolce vita! La dolce vita!
Composer, säveltäjä: Matti Puurtinen
Text, sanoittaja: Turkka Mali